liikaa ja liian vähän

nyt on kulunut melkein kaikki aika, mitä mulla oli käytettävissä laihduttamisen ensimmäiseen osaan. Mulla on kaksi viikkoa aikaa laihtua vielä 2,5kiloa. 2,5 ei oo edes paljon. 1,25kg viikossa. pystyisin siihen. pystyn.

sitten oon vihdoin taas alipainoinen.

jokainen siivoaa jälkensä itse

suuret määrät rasvaa. alkoholia. lapasesta lähteminen. viikon päästä kaikki rauhoittuu. pääsen taas treenaamaan.  ja töihin. työt on hyvä. työt rytmittää mukavasti elämää. antaa sellasen kuvan, että jokin on hallinnassa. mulla on tasan kaksi kuukautta aikaa tiputtaa 5,5kiloa. mielellään enemmän, ihan vaan varmuuden vuoksi. että on varaa ottaa pari kiloa takasinkin päin.

paino oli tänään aamulla 58,4kg (miksi päästin itseni niin suureksi. joskus olin sitä mieltä, ettei enää ikinä ikinä yli 55kiloa...)

syönyt oon kurkkua ja rahkaa.
sitten tajusin olevani yksin kotona. ja söin kaiken mahdollisen, ja oksensin. haluaisin vaan niin kovasti olla oksentamatta. mutta se on niin helppo ratkaisu.. vaikka M sen yleensä huomaakin. oon niin suuri, että sen mielestä voin hyvin oksentaakin. eihän se tän kokoiselle ihmiselle oo niin vaarallista.

-siru

tilannekatsaus

tän kaksi vuotta, edellisen ja tän päivän postauksen välillä, oon sairastanut ruokajuttuja samaan tahtiin kun ennenkin. kaiken ahmimisen ja oksentamisen keskellä, en oo kehdannut tulla kertomaan, millaseen kuntoon oon itseni päästänyt. välillä oon ajatellut "parantuneeni" vaikka oon jatkanu oksentelua silloin tällöin (eihän se oo niin paha, jos sitä ei tee joka päivä? eipä).

enimmillään painoin jotain 70kg. kyllä, jossain vaiheessa kävin siellä. inhottaa ajatella, miksi annoin sen tapahtua. nyt haluan päästä tästä pöhötyksestä ja rasvasta eroon. tällä hetkellä paino on jossain 60kg. tänä aamuna oli itseasiassa vähän alle sen. ei mun tavoite oo enää tuolla 48kilossa, 53kiloakin riittää. jos edes joku muutos tapahtuisi. (salaa toivon pääseväni viiteenkymmeneen, mutta sitä en kerro kenellekään)

nyt en oo kahteen päivään oksentanut. se on jo aika pitkä aika. en kestä tätä, mä haluisin olla sen verran normaali, etten antais ruuan tulla ylös. nykyään se tulee niin helposti, tai on kyllä aina tullut, ihan alusta asti. 7 vuotta takana tätä, enkä oo vieläkään saanut itselleni apua. en oo tarpeeks laiha sellaseen, vaikka hampaat onkin jo puoliks kulunut pois.

rakkautta,
sigrun

tässä sitä taas ollaan.

Mä oon ollut sekaisin ja vähän ennemmän järjissäni. En tiedä mitä sanoa. Luin noi pari vanhaa tekstiä ja,,, miten laihtuminen/vähän syöminen on ollut joskus noin helppoa!?!?

Mä luulin pitkän aikaa, että mulla menis paremmin. Että olisin aikuinen, eihän tälläset sairaudet oo aikuisten juttuja? Mutta tässä sitä ollaan. Paino on saatava alas. Ja kun se kerran ei terveillä tavoilla onnistu, niin turvaudun vanhoihin tapoihin. Vanhoihin, hyväksi ja pahaksi todettuihin menetelmiin. Mitä tässä muuta enää sanoa.

Jotain on tehtävä. Ahmiminen ja oksentaminen on lähtenyt lapasesta. Ne on nyt ensimmäisenä saatava kuriin. Alkuun päivän kaloriraja on 1000, ylimenevät pitää kuluttaa liikunnalla.

-sigrun

jäätyneitä lintuja

hmmh. mitä sanoa? söin. ihan oikeaa ruokaa ja ihan asettamissani rajoissa. 100g kurkkua, kaksi munan valkuaista, 100g herkkusieniä, pinaattia. 6 oliivia ja kauravälipalan. mutta joku napsahti ja mun oli vaan pakko oksentaa. tuli melkein itsestään ylös. ajattelin, että mun olis sallittua oksentaa ainoastaan mättöpäivänä. toisaalta, en nyt jaksa ruveta rankaisemaan itseäni tuosta sen enempää.

huomenna. huomenna. huomenna se tosiaan on. kuus päivää oon vaan odottanut. ja huomenna saan syödä mitä vaan. tällä hetkellä puoliks listailen kaikkee mahdollista, mitä vaan vois ahtaa itseensä. toki tarvisin ehkä jonkun joka muistuttais kaikista makoisista ruuista. meen kauppaan ja kymmenellä eurolla ostan mitä vaan. ah ja voih. oon niin valmis ja kypsä odottamaan.

-sigrun

naurun pyrskähdys kuilun partaalla.

eilinen meni kohtuullisesti. kokonaisuudessaan:

aamusali,
5km kävelyä
kauravälipala
2 luumua
keksi (mutta miksi, en tiedä)
tölkki zero-kolaa
ja kahviakahviakahvia.

tänään oon saanut käveltyä sen pakollisen 5km. illalla uimaan. saisin syödä 800kcal. toisaalta suunnitelmissa on syödä 300g kirsikkatomaatteja sekä jossain vaiheessa kahden kananmunan valkuaiset.

ja sen verran tarkennusta kaikkeen, että toi 5km kävelyä on tehtävä kaiken muun päivän aktiivisuuden lisäks, eli en laske koulu-/työmatkoja, en kauppakäyntejä tai kavereille menemisiä siihen.

oonko oikeesti kerännyt itseeni niin pirusti vararavintoa, ettei vieläkään heikota? oikeesti, ällöttävää.

SEKÄ odotan huomista. silloin on mättöpäivä! omien sääntöjeni mukaan saan syödä niin paljon ku haluan mitä vaa haluan. aaaah odotan leipää! (tietystikin oksentaminen on liiaksi mun ystävä, että pitäisin kaikki ällötykset sisälläni..) 

mitä jos sä pelkäät turhaan.

outoa. multa on kadonnut bloggerin lukulistalta kaikki seuraamani blogit. mitä pirua?

ja eilen en sit syönyt enää. kävin uimassa kilometrin ja uimahallin vaaka näytti illalla 57kg. mutta se on jousivaaka ja se epäilyttää. odotan siihen, kunnes pääsen digitaaliselle vaa'alle ja sen otan lähtöpainokseni sitten.

tänään oon käynyt aamulla salilla. syönyt yhden yosa -kauravälipalan. kaks kuppia kahvia. ja nyt oon tässä. mulla on lupa syödä tänään 600kcal, josta tuo kaura-asia vei 72kcal. enkä ees tiedä miks söin sen. ei tehnyt yhtään edes mieli syödä. toisaalta, ehkä on ihan hyvä syödä välillä jotain. voisin ehkä herkkusieniä ja kurkkua vielä tänään syödä, jos on nälkä.

illalla pitäis vielä käydä kävelemässä se väh. 5km.

-sigrun