tilannekatsaus

tän kaksi vuotta, edellisen ja tän päivän postauksen välillä, oon sairastanut ruokajuttuja samaan tahtiin kun ennenkin. kaiken ahmimisen ja oksentamisen keskellä, en oo kehdannut tulla kertomaan, millaseen kuntoon oon itseni päästänyt. välillä oon ajatellut "parantuneeni" vaikka oon jatkanu oksentelua silloin tällöin (eihän se oo niin paha, jos sitä ei tee joka päivä? eipä).

enimmillään painoin jotain 70kg. kyllä, jossain vaiheessa kävin siellä. inhottaa ajatella, miksi annoin sen tapahtua. nyt haluan päästä tästä pöhötyksestä ja rasvasta eroon. tällä hetkellä paino on jossain 60kg. tänä aamuna oli itseasiassa vähän alle sen. ei mun tavoite oo enää tuolla 48kilossa, 53kiloakin riittää. jos edes joku muutos tapahtuisi. (salaa toivon pääseväni viiteenkymmeneen, mutta sitä en kerro kenellekään)

nyt en oo kahteen päivään oksentanut. se on jo aika pitkä aika. en kestä tätä, mä haluisin olla sen verran normaali, etten antais ruuan tulla ylös. nykyään se tulee niin helposti, tai on kyllä aina tullut, ihan alusta asti. 7 vuotta takana tätä, enkä oo vieläkään saanut itselleni apua. en oo tarpeeks laiha sellaseen, vaikka hampaat onkin jo puoliks kulunut pois.

rakkautta,
sigrun

tässä sitä taas ollaan.

Mä oon ollut sekaisin ja vähän ennemmän järjissäni. En tiedä mitä sanoa. Luin noi pari vanhaa tekstiä ja,,, miten laihtuminen/vähän syöminen on ollut joskus noin helppoa!?!?

Mä luulin pitkän aikaa, että mulla menis paremmin. Että olisin aikuinen, eihän tälläset sairaudet oo aikuisten juttuja? Mutta tässä sitä ollaan. Paino on saatava alas. Ja kun se kerran ei terveillä tavoilla onnistu, niin turvaudun vanhoihin tapoihin. Vanhoihin, hyväksi ja pahaksi todettuihin menetelmiin. Mitä tässä muuta enää sanoa.

Jotain on tehtävä. Ahmiminen ja oksentaminen on lähtenyt lapasesta. Ne on nyt ensimmäisenä saatava kuriin. Alkuun päivän kaloriraja on 1000, ylimenevät pitää kuluttaa liikunnalla.

-sigrun